Vein hänen konserttiinsa minun sijastani. En sanonut mitään. Pakkasin tavarani hänen ollessaan poissa ja muutin pois. Hei katsojat, ennen kuin siirrymme videoon, muista tilata kanava ja painaa tykkäyspainiketta, jos haluat nähdä lisää tällaisia tarinoita.
Sitä se rakkaus on, eikö? Se ei ole seksikästä työtä. Se on stressaavaa, pitkää päivää, ja se maksaa sen verran, että voin asua kivassa kaksioisessa kaupungissa ja säästää mukavan summan joka kuukausi. Oikeasti rakastin häntä.
Ja siellä oli Julian paljain jaloin, jalat minun sohvapöydälläni, luonnostelemassa vihkoonsa, kun Elena teki illallista aineksista, jotka olin ostanut edellisenä päivänä. Hänellä oli sellainen erityinen ylimielisyys, joka tulee vain siitä, ettei ole koskaan joutunut maksamaan asuntolainaa. Suutelin Elenaa, joka antoi yleensä hajamielisen posken, koska hän oli liian kiireinen nauramaan jollekin, mitä Julian juuri sanoi. Tapaus, joka todella määritti sävyn, sattui noin kaksi viikkoa ennen hänen syntymäpäiväänsä.
Olin ostanut hyviä pihvejä matkalla kotiin, pienen hemmottelun, koska halusin tehdä jotain kivaa tiistaina. Julian jäi luonnollisesti illalliselle. En vain ymmärrä, miten sinä jaksat, mies. Katsoin ylös, aidosti ymmälläni.
Hän vain loukkasi koko elämänvalintaani samalla kun söi ruokaani. Hän ei loukkaa sinua. Sanon vain, että arvostan vapautta mukavuuden sijaan. On helppoa arvostaa vapautta, kun joku muu kustantaa sinun mukavuutesi.
Jos aiot olla pahalla tuulella, koska sinulla oli rankka päivä, mene makuuhuoneeseen. Minun olisi pitänyt lopettaa se silloin. Joten sen sijaan, että olisin eronnut hänestä, päätin panostaa hänen syntymäpäiväänsä. He soittaisivat vain yhden illan kaupungissamme isimmällä areenalla.
Halusin näyttää hänelle, että kuuntelin, että välitin asioista, joita hän rakasti, vaikka olisin vain tylsä toimistotyöntekijä. Vain minä ja hän, ilta, jota hän ei ikinä unohtaisi. Odotin kolme päivää ennen konserttia, kolme päivää ennen hänen syntymäpäiväänsä, antaakseni sen hänelle. Se oli ensimmäinen aito hellyys, jota olin tuntenut kuukausiin.
Sitten noin yhdeksän aikaan illalla hänen puhelimensa piippasi. Se oli viesti. Hän naputteli nopean vastauksen ja puri sitten huultaan. Hän katsoi minua, sitten takaisin puhelimeen.
Kuuntelimme heidän ensimmäistä EP:tään hänen asuntolansa huoneessa koko ajan. Hän nousi ja käveli keittiöön, nojaten tiskipöytään minua vastapäätä. Sinä pidät heistä, mutta et tunne sanoituksia kuten me. Hän otti syvään henkeä kuin hän olisi se, jonka piti tehdä vaikea uhraus.
Taidankin ottaa Julianin mukaan, hän sanoi. Sanat jäivät ilmaan väliimme, raskaina ja myrkyllisinä. Hän vain katsoi minua sillä uhmailevalla asennolla, jota hän aina käytti, kun hän tiesi olevansa väärässä mutta halusi painostaa itsensä oikeassa olevaksi. Se ei ole treffit.
Sinä vain pidät heistä, koska he ovat tarttuvia. Olenko minä joku osa tätä yhtälöä vai olenko vain lompakko? Jos oikeasti rakastit minua, haluaisit minulle parhaan mahdollisen kokemuksen. Kaikki vain sammui.
Okei, jos se on mitä haluat, sanoin ja käännyin takaisin astianpesukoneen puoleen. Jos hän sitä niin kovasti tarvitsee, ota hänet mukaan. Hän huokaisi helpotuksesta ja kiirehti halaamaan minua takaapäin. Useimmat miehet olisivat niin ääliöitä tästä.
En ole useimpia miehiä. Seuraavana aamuna, kun Elena oli kahvilavuorossaan, otin sairaspäivän. Vuokrasin yksiön, jonka sopimus alkoi heti. Sitten soitin nykyiselle vuokranantajallemme.
Kuule, tiedän, että sopimuksemme on kuukausi kerrallaan, mutta minun on irtisanottava se välittömästi. Aion tehdä ison lahjoituksen. Sanoin Elenalle pakatessani talvivaatteitani, kirjojani ja elektroniikkaani laatikoihin. Siirrän ne pois huomenna illalla, kun olet keikalla, jotta tulet kotiin siistiin asuntoon.
Hajamielisesti siirsin ensin pienet, kalliit tavarat. Laitoin ne auton takakonttiin ja ajoin ne uuteen paikkaan lounastauoilla. Hän käveli asuntooni kuin omistaisi sen. Sitten hän näki minut istumassa sohvalla.
Kaikki eivät kestä tällaisen live-keikan intensiivisyyttä. Sanoin nousematta ylös. Näytänkö hyvältä? En minä.
Haluan ehtiä ilmaiseen buffetlinjaan ennen lämmittelijää. Sitten kävelin ikkunaan ja katsoin heidän nousevan Julianin ruosteiseen Honda Civiciin. Se oli ainoa pinta koko asunnossa. Nousin autooni, ajoin uuteen asuntooni, tilasin pitsan ja estin hänen numeronsa.
Sitten estin Julianin. Sitten estin hänen siskonsa. Sitten estin hänen vanhempansa. He varmaan menisivät drinkille juhlimaan henkistä yhteyttään.
En ollut kertonut hänelle lähdöstäni, koska en halunnut riskeerata vuotoja, mutta tiesin, että hän olisi silmäni ja korvani. Jätkä, Mike sanoi nojautuen pöydän yli. Yhtäkkiä kuulen huutoa, ihan kuin murhatason huutoa sinun kämpästäsi, Elena. Menin käytävään.
Katson sisään ja se on tyhjä. Sitten hän näytti minulle lapun. Hän yritti jäädä sinne. Hän menee sekaisin, käskee häntä poistumaan heti tai soittaa seriffille.
Hän itkee, yrittää soittaa sinulle, mutta numero ei ole käytössä. Tunsin piston syyllisyyttä, mutta sitten muistin Julianin virnistyksen. Se oli kuiva, lyhyt ääni. He ansaitsevat toisensa.
Opie, hän kysyi, tiesikö hän minne menit. Sanoin: En, mutta hän ei lopeta. Ensimmäinen asia, jonka huomaat, kun katkaiset kuolleen raajan, on aavemainen kipu. Kurkotat sitä kohti, mutta se ei ole siellä.
Mutta kivun hävittyä huomaat jotain muuta. Energian palaavan muuhun kehoon. Ensimmäisen kuukauden odotin surun iskevän. Mutta surua ei koskaan tullut.
Sen sijaan tuli matematiikka. Muistan istuneeni alas pankkisovellukseni kanssa noin neljä viikkoa muuton jälkeen. Sitten tajusin, etten ollut maksanut Elenan ruokakauppoja, kuusisataa dollaria kuukaudessa. En ollut maksanut ylimääräisiä sähkölaskuja hänen pitkistä suihkuistaan.
Ostin uuden vaatekaapin, vaatteita, jotka oikeasti istuivat, eivät alennusmyyntitavaraa, johon tyydyin koska olimme budjetilla. Aloin jäädä myöhään töihin, en siksi että olisin joutunut, vaan koska en enää karttanut kotiinpaluuta. Olit oikeassa, hän sanoi katsomatta minuun. Se on kaaosta siellä, OP.
Julian asuu varastossa kolmen muun jätkän kanssa. Elena muutti sinne, koska ei pystynyt saamaan asuntoa kahvilan palkallaan. Hän kertoi minulle toissapäivänä, että Julian lainasi hänen luottokorttiaan ostaakseen vanhoja vinyylilevyjä sillä aikaa kun hän oli töissä. Hän puhuu sinusta koko ajan.
Jos vain vapauttaisit hänet, Sarah, minä katkaisin hänet. Jos olet täällä välittämässä rauhaa, lähden. Se ei ole enää minun ongelmani. Hän väijyi minut tasan kolme kuukautta konsertin jälkeen.
Aulassa oli kahvikortti, josta noudin yleensä aamuespressoni. Hänen hiuksensa, yleensä eloisat, oli vedetty takaisin sotkuiselle, takkuiselle nutturalle. Ammattimaisesti, kuin tervehtisin myyjää, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Jotkut aulassa vilkaisivat.
Tajusit sen, kun vuokrasekki pomppi, sanoin. Ei se rahasta ole. Hän sanoi minulle, että pilaan hänen fiiliksensä, koska pyysin häntä auttamaan laskuissa. Voimmeko aloittaa alusta?
Sana jäi ilmaan. Yksinkertainen ja ehdoton. Heitätkö pois kolmen vuoden suhteen yhden virheen takia? Astuin lähemmäs, en pelottaakseni häntä, vaan ettei minun tarvitsisi huutaa.
Et valinnut Juliania, koska olit hämmentynyt. Valitsit hänet, koska et kunnioittanut minua. Luulit minua turvalliseksi varasuunnitelmaksi, jonka voit hyllyttää, kun menet pitämään hauskaa sen hauskan jätkän kanssa. Se ei ole totta.
Te olitte täydellisiä toisillenne. OP, hän nyyhkytti, kyyneleet valuivat nyt. En ole enää se jätkä. Astuin taaksepäin pois hänen ulottuviltaan.
Toivottavasti löydät etsimäsi, mutta se ei ole minä. Astuin hissiin ja painoin kolmannenkymmenennen kerroksen nappia. Tajuttuaan, että pankkiautomaatti oli kiinni, turvaverkko oli poissa ja tylsä toimistotyöntekijä oli juuri noussut hänen ulottumattomiinsa ikuisesti, palasin työpöytäni ääreen, istuin alas ja avasin laskentataulukkoni. Mutta jotain tapahtui viime viikolla, mikä tuntui viimeiseltä pisteeltä pitkän lauseen lopussa.
Oletin heidän haalistuneen kaupungin taustakohinaan. Sitten sain LinkedIn-ilmoituksen. Tapasin Miken kaupassa sunnuntaina. Et arvaa kuka joutui pidätetyksi.
Se oli koko naapuruston Facebook-ryhmässä. Ilmeisesti sen jälkeen, kun hän potkaisi Elenan ulos, hän muutti yhteen toisen tytön kanssa. Koska hänellä oli vielä osa hänen tavaroistaan, joita hän kieltäytyi palauttamasta. Sisällä oli kaksi lippua.
Jos et halua tulla, meidän ei tarvitse. Hän vain halusi tehdä jotain kivaa minulle. Mutta varoituksena, en osaa kaikkia sanoituksia, joten saatat joutua laulamaan meidän molempien puolesta. Puolivälissä settiä, hitaan kappaleen aikana, katsoin yleisöön.
Ja hetken ajan mietin, oliko Elena siellä. Oliko hän säästänyt tarpeeksi rahaa halpaan paikkaan, katsoiko hän lavalle ja ajatteli eturivin kokemusta, jonka hän heitti pois. Sitten Clare tarttui käteeni ja puristi. Hän huusi melun yli.
En välittänyt, oliko hän siellä vai ei. Ja vastineeksi sain elämäni takaisin. Mitä mieltä olet tästä tarinasta?