Perjantai-ilta, kello puoli seitsemän, ja olin juuri selvinnyt 50 tunnin työviikosta. Halusin vain hiljaisuutta ja pitsaa. Astuin sisään, pudotin avaimet ja kävelin sohvalle – mutta Elena ei edes…
Istuin olohuoneen sohvalla, selkä nojaten tyynyyn, jota en ollut itse ostanut, ja silti tuntui kuin koko asunto olisi ollut minun. Se oli minun. Minä maksoin vuokran. Minä maksoin sähkölaskut. Minä ostin ruoat. Olin ajatellut, että se oli sijoitus tulevaisuuteen, yhteiseen elämään. Olin väärässä. Olin rahoittanut epäkunnioituksen tehdasta, jonka työnjohtaja oli nimeltään Greg. Oli perjantai, kello … Read more