Osastopäällikkö sanoo nimeni, koko nimeni, ei sitä lempinimeä, jota osastolla käytetään, ja sen ääni leviää odotushuoneen läpi kuin kivi, joka putoaa tyyneen veteen. Äitini pää kääntyy ensin,…
Osastopäällikkö sanoo nimeni, koko nimeni, ei sitä lempinimeä, jota osastolla käytetään, ja sen ääni leviää odotushuoneen läpi kuin kivi, joka putoaa tyyneen veteen. Äitini pää kääntyy ensin, sitten tätini Delphinen, sitten serkkuni Roarkin, joka lensi Galvestonista nimenomaan kerätäkseen sen, minkä uskoi itselleen kuuluvan. He istuvat rivissä sinisiä muovituoleja, ja he katsovat minuun kuin ihmiset, jotka … Read more