Seisoin keittiössä, kun puhelin piippasi. “Älä tule kotiin tänä iltana. Minulla on ystävä yökylässä ja tarvitsen yksityisyyttä hänen kanssaan.” Ei rakas. Ei kultaseni. Vain käsky, kuin olisin joku…
En palannut kotiin sinä iltana. Enkä palannut seuraavanakaan. Makasin hotellihuoneen katossa ja tuijotin. Teksti oli yhä puhelimessa, ja luin sen varmaan kolmatta kymmentä kertaa. “Älä tule kotiin tänä iltana. Minulla on ystävä yökylässä ja tarvitsen yksityisyyttä hänen kanssaan. ” Ei “rakas”, ei “kulta”, ei “anteeksi jo etukäteen”. Vain käsky. Kuin olisin pyytänyt häntä siivoamaan keittiön … Read more