Tiistai-iltana valkosipulikanan tuoksu leijui keittiössä, kun Sarah laski haarukkansa ja sanoi ne sanat, jotka pysäyttivät sydämeni: “Haluan nähdä Markin. Hän on kaupungissa viikon.” Tuijotin…
Tiistain ilma ei tuntunut erilaiselta. Valmistamani valkosipulikanan tuoksu leijui vielä keittiössä. Sarah istui minua vastapäätä pienessä IKEAn ruokapöydässä, jonka olimme koonneet yhdessä kolme vuotta sitten. Hän työnsi parsakaalinpalaa lautasellaan ja tuijotti puun syitä. Olimme olleet yhdessä kolme vuotta, asuneet yhdessä kaksi. Olin 28, hän 26. Luulin, että olimme vakaa pari. Sääsin sormusta varten, klassista solitairea, … Read more