Karin käsi puristi omaani pöydän alla niin lujaa, että lasini melkein kaatui. “Meidän on mentävä”, hän kuiskasi, eikä se ollut rakastava puristus. Se oli sellainen, jonka mies antaa juuri ennen…
Karin käsi löysi omani pöydän alta niin nopeasti, että melkein kaadoin lasini. Puristus ei ollut hellä, ei rakastava. Se oli sellainen, jonka mies antaa juuri ennen kuin hän aikoo kertoa, että jokin on mennyt hirveästi vikaan. ”Meidän on mentävä”, hän kuiskasi korvaani vasten. Nauroin sen aluksi pois. Käskin hänen odottaa, ettemme olleet edes saaneet kakkua, … Read more