Kun asetin paperin Colleenin syliin, koko huone hiljeni, eikä kukaan ehtinyt edes nousta tuoliltaan. En kaatanut tuolia, en korottanut ääntäni, kävelin vain rauhallisesti hänen luokseen ja laskin…
Ennen kuin kukaan ehti nousta tuoliltaan, olin jo polvistunut pöydän päässä vaimoni Colleenin viereen. En kaatanut ainuttakaan tuolia matkallani. Kävelin vain rauhallisesti sinne, jossa hän istui pyörätuolissaan, ja laskin hänen syliinsä yhden taitetun asiakirjan. Tuntui kuin huoneen ilma olisi muuttunut sameaksi, kuin joku olisi kääntänyt äänenvoimakkuutta hiljaisemmaksi odottaessaan sitä, mitä seuraavaksi tulisi. En kerro tätä … Read more