Seisoessani siinä, keskellä kauneinta iltaa, jonka olin omin käsin rakentanut – kaksisataa vierasta, kynttilänvaloa, valkoisia ruusuja joka pylväässä – oma tyttäreni katsoi minua suoraan silmiin…
Kaksi sataa vierasta. Kynttilänvaloa. Valkoisia ruusuja, jotka kipusivat pitkin jokaista pylvästä, ja keskellä sitä kaikkea, kauneinta iltaa, jonka olin omin käsin rakentanut, oma tyttäreni seisoi minua vastapäätä, katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi toivovansa, ettei minä olisi hänen äitinsä. En itkenyt silloin. En pystynyt. Seisoin vain siinä mikrofoni kädessä, mekossa, johon minulla ei olisi ollut … Read more